6.1.2014

Väiski oli Kalevalan riimikingi, mut tuli
uusi skidi, jota digas koko jengi.
Väiski alko angstata
halus skidin niitata!


Väiskii otti päähän skeida mitä se sai kestää,
kelas ettei lähtöö enää kukaan tuu estää.
Äijä suuntas rantaan,
duunas veneensä santaan.


Äijä istu paattiin ja alko meloo kohti selkää,
jätti blasterin taakseen, jätti matskuu joka kestää
aikaa, te tuutte kaipaan mun taikaa,
ei kannata yrittää heittaa.


Te tuutte saleen mua ettiin,
tää skene kaipaa mun settii.
Jengi tulee epätoivoseks
kun ilo ei tuu enää ilmaseks.


Mä soitan,
mä hoidan,
mä soudan,
mä loudaan teille matskuu,
mä heitän teille kaskuu.
mä ridaan auringonlaskuun.


Se jätti jengille riimit,
se jätti meille nää biisit,

ja iloo iloo iloo iloo...