julistukset
Julistus 1. Taide!
Elämä on pyhä.
Taide ei ole pyhää, taide on väline. Sitä ei kuulu kenenkään palvella.
Taide on olemassa meitä varten, se on meidän ihmisenä kehittymisemme väline. Siksi muoto ei merkitse, eikä menneisyys merkitse.
Jokainen on oman elämänsä taiteilija. Vain yksilön omalla kokemuksella on merkitystä.
Julistus 2. Taide on vain väline!
Jos taide syntyy yksin autiossa metsässä, mikä on sen merkitys?
Taiteella ei ole itseisarvoa. Taiteella on merkitystä vain sen tekijän ja sen kokijan kautta. Taide on keino purkaa tunteita ja käsitellä niitä. Taide saa ihmisen käsittelemään tunteita ja ajatusmalleja, sekä kokemaan elämyksiä, jotka vievät eteenpäin. Jos taide ei herätä elämyksiä tai ajatuksia, sillä ei ole sen vastaanottajalle merkitystä.
Eri taideteokset koskettavat eri vastaanottajia eri tavalla. Julkisella kritiikillä ei näin ollen ole arvoa muutoin kuin kriitikon omien, henkilökohtaisten tunteiden käsittelyssä. Toisilla arvostelu itse saa taiteen aseman. Kulttuurikeskustelu on arvokasta, mutta se ei ole taidetta, eikä se liity taiteeseen sinällään.
Pelkkää esteettisyyttä voidaan käsitellä sisustuksena. Ja toisaalta, harmoninen sisustus voi luoda voimakkaan elämyksen, jonka kautta voi käsitellä vaikkapa oman elämän hajanaisuutta.
Taiteella on vain välinearvo. Taiteella on merkitystä vain elämää ja tajuntaa eteenpäin vievänä positiivisena välineenä.
Mutta entä nuoren Wertherin kärsimykset?
Julistus 3. Muodolla ei ole merkitystä!
Kirjallisuuden muodon analysointi kouluissa ja yliopistoissa on järjestelmien analysointia. Kyse ei ole tällöin taiteesta.
Ylioppilaskirjoituksissa pitäisi kysyä: Miten runo auttaa sinua kasvamaan ihmisenä? MItä novelli merkitsee sinulle?
Muodon kautta merkitykseen, mutta ei sattumanvaraiseen tulkinnalliseen skeemaan, vaan omaan kokemukseen ja omaan voimaantumiseen.
Elämä on pyhä.
Taide ei ole pyhää, taide on väline. Sitä ei kuulu kenenkään palvella.
Taide on olemassa meitä varten, se on meidän ihmisenä kehittymisemme väline. Siksi muoto ei merkitse, eikä menneisyys merkitse.
Jokainen on oman elämänsä taiteilija. Vain yksilön omalla kokemuksella on merkitystä.
Julistus 2. Taide on vain väline!
Jos taide syntyy yksin autiossa metsässä, mikä on sen merkitys?
Taiteella ei ole itseisarvoa. Taiteella on merkitystä vain sen tekijän ja sen kokijan kautta. Taide on keino purkaa tunteita ja käsitellä niitä. Taide saa ihmisen käsittelemään tunteita ja ajatusmalleja, sekä kokemaan elämyksiä, jotka vievät eteenpäin. Jos taide ei herätä elämyksiä tai ajatuksia, sillä ei ole sen vastaanottajalle merkitystä.
Eri taideteokset koskettavat eri vastaanottajia eri tavalla. Julkisella kritiikillä ei näin ollen ole arvoa muutoin kuin kriitikon omien, henkilökohtaisten tunteiden käsittelyssä. Toisilla arvostelu itse saa taiteen aseman. Kulttuurikeskustelu on arvokasta, mutta se ei ole taidetta, eikä se liity taiteeseen sinällään.
Pelkkää esteettisyyttä voidaan käsitellä sisustuksena. Ja toisaalta, harmoninen sisustus voi luoda voimakkaan elämyksen, jonka kautta voi käsitellä vaikkapa oman elämän hajanaisuutta.
Taiteella on vain välinearvo. Taiteella on merkitystä vain elämää ja tajuntaa eteenpäin vievänä positiivisena välineenä.
Mutta entä nuoren Wertherin kärsimykset?
Julistus 3. Muodolla ei ole merkitystä!
Kirjallisuuden muodon analysointi kouluissa ja yliopistoissa on järjestelmien analysointia. Kyse ei ole tällöin taiteesta.
Ylioppilaskirjoituksissa pitäisi kysyä: Miten runo auttaa sinua kasvamaan ihmisenä? MItä novelli merkitsee sinulle?
Muodon kautta merkitykseen, mutta ei sattumanvaraiseen tulkinnalliseen skeemaan, vaan omaan kokemukseen ja omaan voimaantumiseen.
